Kambodzassa suurten kysymysten äärellä – osa 1

Reissun viimeinen neljännes alkoi viikon mittaisella visiitillä Kambodzaan. Kohteinamme olivat pääkaupunki Phnom Penhin lisäksi Siem Reap sekä Angkor. Mutta mistä ihmeestä siinä Dead Kennedys –yhtyeen Holiday in Cambodia –kappaleessa oikein lauletaan?

Maanantainen pakkaus, siirtymä lentokentälle, lento Phnom Penhiin ja majapaikan etsiminen menivät samalla draivilla kuin takana ollut viikonloppukin. Sen vietin malesialaisen Massacre Conspiracy –yhtyeen toimia videokuvaamalla – ensin Jakartalla, Indonesiassa ja sunnuntain osalta vielä Kuala Lumpurissakin. Reissu oli melko raskas, mutta todella antoisa ja mahdollisesti jopa parasta aikaani koko matkalla. Pääsin hengähtämään kunnolla vasta maanantai–iltana ja väsyneisyyden tunne jatkui pitkälle tiistai–päivään. Sen käytimme sentään tehokkaasti muutamia Phnom Penhin nähtävyyksiä kiertäen.

Ensimmäisenä oli vuorossa kansallismuseo, joka paljastui nopeasti kyllä melko totaaliseksi pettymykseksi. Patsaita patsaiden perään tuntui tylsältä katsella, kun esimerkiksi Malesian vastaavassa museossa pääsee huomattavasti paremmin kiinni kansan ja valtion kehitykseen valokuvien, karttojen ja opastetaulujen avulla. Toisena kohteenamme oli kuninkaallinen palatsi, johon emme olleet menossa sisälle saakka, vaan tarkoituksena oli katsella sitä ulkoa päin. Rakennukset olivat lopulta niin korkeiden muurien suojissa, ettei niiden todellisesta luonteesta saanut juuri mitään käsitystä. Kolmatta kohdetta, itsenäisyysmonumenttia emme lopulta nähneetkään kuin tuk tukin kyydistä.

Tuk tukin kyydillä siirryimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Toul Slengin vankilamuseo. Tähän väliin lienee sananen maan historiasta paikallaan. Vuonna 1975 Kambodzassa nousi valtaan kommunistinen liike, johtajanaan Pol Pot. Punakhmerien puolue tyhjensi kaupungit, ajoi ihmiset kolhooseihin maaseudulle töihin ja kapinalliset tapettiin. Käytännössä Phnom Penhistä tuli aavekaupunki, ruoka loppui ja noin kaksi miljoonaa ihmistä kuoli nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Omasta mielestäni on täysin käsittämätöntä, että tällaista on tapahtunut yli 30 vuotta Toisen Maailmansodan jälkeen, eikä siitä silti opetettu ainakaan meillä koulussa mitään. Pol Potin toimesta maahan kylvetyt maamiinat ovat edelleen riesana maaseudulla ja niistä varoitetaan mm. Ulkoasiainministeriön matkustustiedotteessa.

Edellä mainittujen neljän vuoden aikana yksi hirmutekojen toteutuspaikoista oli myös Choeung Ekin kuoleman kentät. Nykyään alueen omistaa japanilainen liikemies, eivätkä edes uhrien omaiset pääse vierailemaan alueella korvauksetta. Kuoleman kentät joutivat siis omassa reittisuunnitelmassamme automaattisesti boikottiin. Toul Slengin museo puolestaan oli varsin piinallinen ja ahdistava muistomerkki vajaan neljänkymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Täysin vierailun arvoinen siis.

Vieläkin hieman sekavassa mielentilassa hyppäsimme jälleen tuk tukin kyytiin ja pyysimme päästä Olympiastadionille. Sellainenkin Phnom Penhistä löytyy, vaikkei kisoja maassa olekaan koskaan järjestetty. Kuljettaja veikin meidät Olympic–markettiin. Päätimme ottaa vinkistä vaarin ja kierrellä vilkasta ostoskeskusta jonkin aikaa, ennen kuin etsimme itse stadionin. Päivän viimeinen etappimme oli Wat Phnom, maan korkein uskonnollinen rakennus ja temppeli, jonka ympärille Phnom Penhiä on alettu rakentaa 1300–luvulla. (Myöhemmin luin Wat Phnomista myös hieman toisenlaista faktaa.) Yksi Phnom Penhin kuuluisimmista nähtävyyksistä on lisäksi Tonle Sap –joen länsiranta, Sisowath Quay. Noin kolmen kilometrin pituinen alue alkaa kuninkaalliselta palatsilta ja päättyy pohjoisessa Wat Phnomin temppelille. Tällä miellyttävällä alueella kävelimme usein iltaisin ja siellä myös paikalliset viettivät aikaansa.

Lopuksi vastaus itse esittämääni kysymykseen. Dead Kennedys –yhtyeen kaikkiaan toinen single oli nimeltään Holiday in Cambodia. Singlen kannessa on kuva vuoden 1976 Thaimaan verilöylystä. Kappale itse kritisoi sanoituksissaan sekä länsimaalaista tyytyväisyyttä:

So you been to school/
For a year or two/
And you know you’ve seen it all/
In daddy’s car/
Thinkin’ you’ll go far/
Back east your type don’t crawl//

että itämaalaista totalitarismia

Well you’ll work harder/
With a gun in your back/
For a bowl of rice a day/
Slave for soldiers/
Till you starve/
Then your head is skewered on a stake//”.

Phnom Penh, ja koko Kambodza ylipäätään on tähänastisista Aasian maista ehdottomasti kiinnostavin. Lähihistorian hirmuhallinto ja sen mukanaan tuomat vaikutukset varjostavat osaltaan katukuvaa, mutta Kuala Lumpurin länsimaiseen juoksenteluun verrattuna Phnom Penh on mukava ja persoonallinen miljoonakaupunki. Juuri sellainen, jossa Kreikan taloustilanne ja jääkiekon MM–kisojen järjestelyt tuntuivat kovin kaukaisilta murheilta.

To be continued!

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s